Vuosien 1939-1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisessä sodassaPuna-armeija kärsi merkittäviä henkilötappioita (kaatuneita ja kadonneita oli 69 730). Yli 16 tuhatta ihmista ilmoitettiin kadonneen. Samaan aikaan yli 5 000 sotilasta ja upseeria otettin vankeuteen, heistä 135 kuoli.

Suomen puolustusvoimien edustajathautasivat kaatuneet Puna-armeijan komentajat ja sotilaat taistelukenttien lähellä, lentäjät– kuolemispaikoissa, eli lentokoneiden putoamispaikoissa, tai lähimpien seurakuntien hautausmaille, sotavankeja –vankileirien hautausmaille tai joukkohautoille pakkotyöpaikkojen lähellä.

Vuonna 1940Hankon laivastotukikohdan ja Neuvostoliiton Suomen-suurlähetystön edustajat suorittivat ensimmäisen neuvostosotilaiden jäänteiden etsinnän ja hautaamisen. Sitten 26 talvisodan aikana kaatuneiden neuvostolentäjän ja yhden partiolaisen jäänteet siirrettiin Hankoon Suomen viranomaisten avustuksella.

Vuosien 1941-1944Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana Suomessa vangittiin yli 64 tuhatta Puna-armeijan sotilasta ja upseeria. Yli 19 tuhatta(noin 30% vangittuijen kokonaismäärästä)kuoli leireilläja heidät haudattiin satoihin erillis-ja joukkohautoihin koko maan alueella.

Sodan päätyttyäLiittoutuneiden valvontakomissio sai Suomen viranomaisilta tietoja vangituista puna-armeijalaisista. Kuolleiden nimiä merkittiin rekisteriin.Perustiedot neuvostoliitolaisten vankien ja sotilaiden hautapaikoista Suomen alueella luovutettiinniidenkunnossa pitämiseksi.

Sotahautausmaiden hoito sodan aikana ja sen päätyttyäoli Suomen puolustusvoimien vastuulla ja sotilaskaplanit valvoivat sitä. Sotilaalliset hautausmaat erotettin aidoilla, haudat merkittiinristeillä. Myöhemmin hautausmaihin pystyttiin obeliskeja,joihin kaiverrettiin haudassa olevien sotilaiden lukumääriä.

Vuonna 1949 sotahautausmaiden hoitovastuu siirtyisisäministeriölle ja aluepoliisi suoritti sitä paikallisesti. Tuolloin Suomessa oli rekisteröity 184 joukkohautaa, johon oli haudettu yli 10900 puna-armeijalaista.

Pienten ja syrjäisten hautojen hoito aiheutti vaikeuksia. Sen takia ministeriö teki samana vuonna yhdistämissuunnitelman. 1950-luvulla joidenkin hautojen sotilaiden jäänteet siirrettiin suuremmille lähellä oleville hautausmaille. Samanaikaisesti maakunnissa järjestettiin kirjaamattomien hautojen etsintä, jonka tuloksena paljastettiin suuri määrätuntemattomianeuvostosotilaiden hautoja. Lapissa hallitsi Saksan paikallishallinto, minkä takia tiedot haudoista ja kuolleista sotavankeista on melkein kadonnut. Tuntemattomien hautojen etsintäsuoritetaan parhaillaan. Suomalaiset ja venäläiset harrastajat ja vapaaehtoistyöntekijät tekevät tätä työtä yhteistyössä Sotavainajien muistonvaalimisyhdistyksenja paikallisten viranomaisten kanssa.

Suomalaiset viranomaiset suorittivat hautojen yhdistämisen, vaikka eivät tunnustaneet jäännöksiä. Huolimatta siitä, että sotavankien hautapaikkojen hoito Suomessa toteudettiin melko tehokkaasti, virkamiehet eivät aina rekisteröineet tietoja tehdyistä muutoksista. Tästä syystä joissakin hautoissa lepäävien sotilaiden lukumäärä eroaa todellisuudesta.

Kyseessä oleva luettelointi perustuu Suomen nykyiseenaluejakojärjestelmään, kaikki tiedot muistomerkkeistä selkeytettiin ja tarkennettiin. Inventointi sisältää tietoja sotahautojen luomishistoriasta, sijainnista, tilasta sekä tilastotietoja. On erittäin tärkeää, ettätietoja kuolleista ja haudattuista sotilaistatarkistettiin ja täydennettiin perustellenSuomen kansallisarkiston sotavankeja koskeviin tietoihin. Tätä työtä ei ole vielä saatu päätökseen, se jatkuu uusien tietojen ilmetessä. Tältä osin hautojen lukumäärä Suomessa ja niissä lepäävien neuvostosotilaiden ja upseerien lukumäärä voi muuttua. 

Tutkimus perustuu Veli-Matti Syrjön ja Rauno Lipposen raporttiin ”Neuvostoliiton sotavankien hautauspaikat Suomen alueella vuosina 1945-1997” sekä Carl-Fredrik Geustin, Jukka Vesenin, Johanna Pakolan ja muiden asiantuntijoiden tutkimuksiin. Korvaamatonta apua ovat antaneet Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry:n Pertti Suominen, Suomen Kansallisarkiston ylitarkastaja Raija Ylönen-Peltonen ja muut.  

Teos on tarkoitettu sotahistorian sekä Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden historian harrastajille.

Olemme kiitollisia Suomen keskus- ja paikallisviranomaisille, järjestöille ja kansalaisille arvokkaasta avusta, jota on annettu tässä julkaisussa käytettyjen tietoaineistojen etsinnässä ja keräämisessä, sekä heidän ymmärryksestään ja osallistumisestaan sotilaallisiin muistotilaisuuksiin.

 

Hautauspaikkojen lista