Suomessa on palvellut kaiken kaikkiaan 26 Venäjän täysivaltaista edustajaa, lähettilästä ja suurlähettilästä – kaikki aikansa merkittäviä edustajia: ministereitä ja varaministereitä, kokeneita diplomaatteja, korkeakoulujen rehtoreita ja professoreita, tiedemiehiä, sotilaspäälliköitä.

Useat näistä henkilöistä olivat tehneet diplomaattista työtä Suomen ja Pohjoismaiden suunnalla useiden vuosien ajan ennen Suomeen tuloa. Monet tulevista suurlähettiläistä olivat osallistuneet kansainvälisiin konferensseihin ja kokouksiin sekä valmistelleet Venäjän ja Suomen suhteiden keskeisiä tapahtumia, esimerkiksi vuoden 1920 Tarton rauhaa tai Liittoutuneiden valvontakomission toimintaa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana.

Neuvostoliiton ensimmäisenä täysivaltaisena erikoissuurlähettiläänä Suomen tasavallassa oli Viktor Lebedev (palveli Suomessa vuosina 1951–1958). Vuonna 1954 hänen asemaansa korotettiin lähettiläästä suurlähettilääksi Neuvostoliiton ja Suomen keskenään solmiman vastavuoroisen sopimuksen mukaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ensimmäisenä Suomen-suurlähettiläänä oli Juri Derjabin.

Nykyään Venäjän federaation suurlähettiläänä Suomessa on Pavel Kuznetsov, joka nimitettiin tehtäväänsä elokuussa 2017. Suurlähettiläs Kuznetsov luovutti valtuuskirjeensä Suomen tasavallan presidentille syyskuussa 2017.

Venäjän Suomen-suurlähetystön rakennus kuuluu Helsingin kulttuuri- ja historiamuistomerkkien joukkoon. Sinänsä Tehtaankatu, jolla suurlähetystö sijaitsee, oli pitkään synonyymina Neuvostoliiton suurlähetystölle.
 

Historia


Kun Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan (VSFNT) ja Suomen välille solmittiin diplomaattiset suhteet vuonna 1920, Neuvosto-Venäjän suurlähetystö alkoi toimia Bulevardin ja Albertinkadun risteyksessä Aleksanterin teatteria vastapäätä olevassa talossa (talo tuhoutui toisen maailmansodan aikana).

Diplomaattiset suhteet purettiin kahdesti vuosien 1939–1944 sotien aikana ja solmittiin uudelleen vuonna 1945 lähetystöjen tasolla. Myöhemmin vuonna 1954 maiden edustustot vastavuoroisesti korotettiin suurlähetystöiksi.

Vuonna 1948 Neuvostoliiton lähetystön käytössä ollut Albertinkadun alue vaihdettiin Tehtaankadulla sijaitsevaan tonttiin, jolle suunniteltiin myös uusi lähetystörakennus. Suunnitelman laati neuvostoliittolaisten arkkitehtien ryhmä, johtajanaan Anatoli Striževskij. Lähetystörakennus edusti monumentaalista neuvostoklassisismia eli Stalinin empire -tyyliä.

Rakennustyöt kustansi Suomen valtio ja ne toteutettiin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten rakennusmiesten voimin. Rakennus valmistui vuonna 1952. Sen julkisivu on päällystetty graniitilla ja steatiitilla. Päätykolmiota koristaa Neuvostoliiton vaakuna, nyt lähinnä historiaan liittyvänä symbolina, sillä se ei ole enää Venäjän valtion virallinen tunnus.

1990-luvun keskivaiheille saakka suurlähetystö toimi myös Neuvostoliiton johtajien – Nikita Hrushtshjovin, Leonid Brezhnevin ja Mihail Gorbatshevin – virallisena asuntona heidän vieraillessaan Suomessa. Vuonna 1992 suurlähetystön tiloihin majoittui Venäjän federaation ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin.

Vuonna 1975 Helsingissä järjestetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana suurlähetystössä neuvottelivat Leonid Brezhnev ja Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford.

Vuoden 2014 loppupuolella otettiin käyttöön suurlähetystön uusi hallinto- ja asuinrakennus. Uudessa rakennuksessa on 80 asuntoa, urheilukeskus ja uimahalli sekä konsuliosaston toimitiloja.
 

Sisustus


Suurlähetystön sisustukseen kuuluvista esineistä useat on valmistettu tilauksesta. Joukossa on myös esineitä, jotka Suomen osapuoli luovutti Neuvostoliitolle Saksan ja Japanin sotakorvauksina.

Erityistä huomiota ansaitsee massiivinen kattokruunu suurlähetystön toisen kerroksen aulassa. Sitä koristavat Moskovan Kremlin tornien pienoiskuvat kuin myös 16 neuvostotasavallan vaakunat (neuvostotasavaltojen joukossa oli maaliskuun 1940 ja heinäkuun 1956 välisenä aikana Karjalaissuomalainen neuvostotasavalta, joka sittemmin muutettiin Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi).

Toisessa kerroksessa on myös suuri vastaanottosali ja pieni vastaanottosali, joissa järjestetään juhlatilaisuuksia.

Kolmannessa kerroksessa on edustustiloja. Siellä on muun muassa presidentti Urho Kekkosen legendaarinen nojatuoli, jossa hänen kerrotaan mielellään istuneen suurlähetystön vierailujensa aikana.